Comfortably Numb syntetisoi psykedeelisen tunnelman ja progressiivisia kitarasoolon päiviin

Pink Floydin “Comfortably Numb” on yksi rockmusiikin historian ikonillisimmista kappaleista, joka kietoo kuuntelijansa mukaansatempaavaan psykedeeliseen tunnelmaan ja vie mukaansa jylhän melodian ja progressiivisten kitarasoolon maagiseen maailmaan. Kappale julkaistiin vuonna 1979 albumilla The Wall, joka on yksi kaikkien aikojen myydyimmistä albumeista. “Comfortably Numb” onkin yksi albumin keskeisimpiä teemoja ja kertoo Roger Watersin kirjoittamassa tarinassa henkilön vieraantumisesta ja eristäytymisestä ympäröivästä maailmasta.

Kappaleen alkuosa on varsin rauhallista ja tunnelmallinen, David Gilmourin akustiset kitarat luovat rauhoittavan taustan, kunnes syntetisaattori ja sähkökitarat astuvat kuvaan kasvaten voimakkuutta ja tempoa. Soolon keskiössä ovat Gilmourilla kuuluisa “bending”-teknikka sekä hänen omintakeinen soittotyylinsä, joka yhdistää melodiataju ja teknistä taitoa tavalla, jota moni muu kitaristi on yrittänyt jäljitellä. Gilmourin solosoolo “Comfortably Numbissa” on yksi rockmusiikin historian kuuluisimpia ja rakastetuimpia – se on kuin musiikkihistoriallisesti merkittävä maalaus kanvaasilla.

Kappaleen sanoitukset ovat Watersin käsialaa, ja ne kertovat psykootista hahmosta nimeltä Pink, joka kärsii masennuksesta ja eristäytymisestä. “Comfortably Numb” kuvaa tällaisen henkilön kokemia tunteita – hämmentymistä, apatiaa ja haluttomuutta reagoida ulkoiseen maailmaan. Sanoituksissa on myös viitteitä lääkkeiden rauhoittavasta vaikutuksesta: “Hello? Is there anybody in there?”* (“Hei? Onko siellä kukaan?”) kysyy Pink itseltään, kun hän on menettänyt yhteyden todellisuuteen.

Taustalla musiikkihistoriaa

Pink Floyd perustettiin 1960-luvun puolivälissä ja nousi nopeasti tunnetuksi psykedeelisten konserttiensa ja kokeilevan musiikkinsa ansiosta. Yhtyeen kokoonpano on vaihtunut useaan kertaan, mutta keskeisimpää ovat olleet Roger Waters (laulaja, basisti), David Gilmour (kitaristi, laulaja), Nick Mason (rummut) ja Richard Wright (kosketinsoitin).

“Comfortably Numb” on esimerkki Pink Floydin kyvystä luoda tunnelmallisia ja komplekseja musiikillisia teoksia. Kappaleessa yhdistyvät progressiivinen rock, psykedeelinen rock ja blues-vaikutteet.

Musiikkiteorian silmällä katsottuna:

• Avainten vaihto: “Comfortably Numb” alkaa A-mollillä ja siirtyy G-duuriin soiton edetessä, luoden dynaamista kontrastia
• Tempo: Kappaleen tempo on melko hidas alussa ja kiihtyy soolon aikana.

“Comfortably Numbin” vaikutus ja perintö:

“Comfortably Numb” on saanut lukemattomia tunnustuksia, kuten Grammy-palkinnon. Se on yksi maailman tunnetuimmista rockkappaleista ja sitä on käytetty elokuvissa ja televisiossa, sekä se soi edelleen radiokanavilla ympäri maailmaa. Kappaletta on myös soittanut lukuisia muita artisteja – kunnioittavana cover-versiona alkuperäisestä Pink Floydin versiosta. “Comfortably Numb” on osoitus David Gilmourin kitaristikaudesta ja Roger Watersin sanoitustaidoista. Kappale on varmasti yksi kaikkien aikojen parhaista rockkappaleista, ja se jatkaa inspiroimista uusia musiikin tekijöitä.